Oh life, where are you taking me

Mielen voima on monimutkainen asia, on hullua ajatella, että omat ajatukset voivat tehdä ihmisen hulluksi. Niin vain on. 

Tiedätkö sen äänen joka sanoo että susta ei koskaan tule mitään? Juuri sen, joka sanoo, että on parempi luovuttaa kuin yrittää, koska kaikki muut ovat sinua parempia, lahjakkaampia ja älykkäämpiä. Tämä ääni myös usein kertaa joka ikisen asian joka voi mennä pieleen pientäkin päätöstä tehdessä. 

Ajatukset tuntuu juoksevan nopeemmin kun järki ja tunteet voi sitä käsittää ja pikkuhiljaa susta alkaa tuntumaan siltä, että mielenterveys  on half way out the door. 

Miten pienet epäonnistumiset saa sut piiskaamaan ittees murtumispisteeseen asti. Ja samalla sua piinaa syyllisyys koska järkevästi ajatellen maailmassa on isompiakin ongelmia kun sun 

Ajan myötä oppii keksimään keinoja millä lievittää ahistusta, henkilökohtaisesti liikunta tai hyvä kirja auttaa mulla. Mutta mitäs sitten kun nämäkään keinot ei enää auta? Mitä sitten? 

Kaveri keksi sellaisen ilmaisun kerran koulussa että ''tiiätkö kun näät valoa tunnelin päässä ja se onkin juna''. Sillon toi lausahdus nauratti. Just nyt kyllä toi lausahdus hits home. 

Anyways, tällasia ajatuksia tänään.